Mä olen käytännön nainen. Tykkään yksinkertaisista asioista, rutiineista, jotka kulkee arjen mukana huomaamatta. Sellaisista, jotka eivät vaadi valtavia ponnistuksia, mutta tuo paljon hyvää.
Siksi innostuin kokeilemaan, voisiko positiivisen psykologian PERMA-mallin eli positiivisten tunteiden (P), uppoutumisen (E), ihmissuhteiden (R), merkityksellisyyden (M) ja saavuttamisen (A) – ottaa osaksi jokaista arkipäivää.
Ajatuksena on, että maanantaisin keskityn P:hen, tiistaisin E:hen ja niin edelleen, perjantaihin asti. Viikon aikana käyn läpi koko hyvinvoinnin paletin.
Maanantain teema on positiiviset tunteet. Aloitan viikon kirjoittamalla kolme asiaa, joista olen kiitollinen juuri tänään. Joskus listalla on isoja juttuja, kuten läheiset, joskus pieniä, kuten erityisen maukas aamukahvi tai se, että ulkona tuoksuu syksy. Kun pysähdyn edes pariksi minuutiksi kiitollisuuden äärelle, koko päivä tuntuu valoisammalta. Se antaa maanantaille, ja koko viikolle, paremman alun.
Tiistaisin harjoittelen uppoutumista. Yleensä valitsen jonkin arjen pienen tekemisen ja päätän olla siinä täysin läsnä. Se voi olla kehon venyttelyä, päivän ensimmäiseen työtehtävään uppoutumista tai vaikka sitä, että silitän Obelixia sohvalla ennen koneen avaamista ja kuuntelen sen rauhoittavaa kehräämistä. Pieni hetki tuo energiaa, jota en edes huomannut kaipaavani.
Keskiviikko on omistettu ihmissuhteille. Silloin lähetän viestin tai soitan jollekin, jostä en ole hetkeen kuullut. Ihmissuhteet eivät kasva itsestään eikä ne ole yksisuuntaisia. Tämä pieni keskiviikkoperinne on alkanut vahvistaa yhteyksiä, joihin muuten olisi ehkä tullut hiljainen etäisyys. Introverttinä olen kokenut tämän erityisen hyödyllisenä.
Torstaina pysähdyn merkityksellisyyden äärelle. Mietin, mikä juuri nyt tekee elämästä arvokasta. Usein se liittyy johonkin pieneen, mutta sillä hetkellä tärkeään asiaan. Merkityksellisyys ei aina tarvitse suurista asioita vaan usein se piilee arjen pienissä valinnoissa 🤍
Perjantaina katse kääntyy saavuttamiseen. Kirjoitan ylös yhden asian, jonka haluan tänään saada aikaan. Se voi olla iso työasia tai pieni kotijuttu, kuten pyykkien pesu tai kodin siivous ennen viikonlopun vapaapäiviä. Tärkeintä on tunne, että sain jotain valmiiksi. Perjantain lopussa vilkaisen myös kulunutta viikkoa: mitä opin, missä onnistuin, ja mistä voin olla itsestäni ylpeä.
Huomaan, että kun arkipäivissä on ollut pieniä PERMA-mallin hetkiä, myös viikonlopun tunnelma on kevyempi. Olen levollisempi ja jotenkin enemmän kiinni omassa elämässäni ja sisimmässäni. Olen antanut lempeää energiaa ja aikaa ajatuksille, jotka tekevät elämästäni hyvää.
Parhaat rutiinit ovat niitä, jotka kulkee arjessa kevyesti mutta kantaa pitkälle. PERMA-viikkorytmi on juuri sellainen. Pieniä, aamuisin tehtyjä harjoituksia, jotka ei vie paljon aikaa mutta jotka palauttavat aina uudestaan sen äärelle, mikä oikeasti elämässä merkitsee.
Jemma 🤍
Jätä kommentti tai kysy vapaasti.